Nyt yhteen liitettyinä
kuin sormet rukoukseen
he päivän lyhetessä
keittävät iltateen
He kadu eivät mitään
kun valo painuu pois
ja harmaa ohimoilla
kuin valkokultaa ois
Niin kynnetön on kylmyys tuon lämmön rinnalla
niin vähään paha pystyy rakkauden pinnalla
ja vaikka vuodet vierii urakoiden uurteitaan
he ovat toisillensa kauneinta päällä maan
Se oli vasta eilen
se valssi kesäinen
se suudelma ja hehku
se kiihko nuoruuden
Se pienokaisen itku
ja arki armoton
se mitä heille suotiin
ne kierrot auringon
Vaan kynnetön on kylmyys tuon lämmön rinnalla
niin vähään paha pystyy rakkauden pinnalla
ja vaikka vuodet vierii urakoiden uurteitaan
he ovat toisillensa kauneinta päällä maan
Ja kun he katoavat taivaaseen tai minne vaan
virtaan sukupolvien tai suureen unholaan
me tänne jälkeen jäävät kuinka asaisimmekaan
jäädä heidän laillaan toisiamme katsomaan
Niin kynnetön on kylmyys tuon lämmön rinnalla
niin vähään paha pystyy rakkauden pinnalla
ja vaikka vuodet vierii urakoiden uurteitaan
he ovat toisillensa
he ovat toisillensa kauneinta päällä maan