On tässä kylässä houkutuksia niin monta, hyvää paikkaa tieltä suistua.
En minä tietenkään tahdo pahaa kellekkään, vaan silti on kaikki levällään.
Voispa edes kerran juosta ovesta ilman, että selkään lentää terästä.
Voispa edes kerran kotiin palata ilman, että taivas on rikki portailla.
Se jolta sen vein, se järkeni vei viimein.
Sen mukanas veit, sä järkeni veit viimein.
On kylähulluja monenlaisia, me kaikki ollaan jostain syystä pihalla.
En kai nykyään ole mitään kellekkään, naapuritkin nauraa ja kääntää lasten päät.
Pois sieltä missä kulkee tämä outo mies, vailla paikkaa, vailla arvonimeä.
Pois sieltä missä kuluu raivonaurua, missä vinkuu tuuli harvahampaissa.
Se jolta sen vein, se järkeni vei viimein.
Sen mukanas veit, sä järkeni veit viimein.