Minä kuolen Pariisissa
Sadekuuron aikaan
Päivänä jonka nyt jo saatan muistaa
Minä kuolen Pariisissa
En puhu turhia
Torstaina kenties
Kuten tänään syksyllä
Torstai se on
Koska tänään kun tätä kirjoitan
Särkevät olkapääni kovin
Ja tänään
Kuin en koskaan ennen
Kääntyen näen
Koko yksinäisen taipaleeni
César Vallejo on kuollut
Ne löivät häntä kaikki
Hän ei tehnyt niille mitään
Ne hakkasivat häntä vuoroin kepillä
Ja köydenpätkällä
Sen todistavat torstai-päivät
Olkapäiden luut
Yksinäisyys
Sade
Taipaleet