Purjehti Ynjevi päiviä monta
Jo tyhjeni reppunsa
Oli nälkä, ja voi onnetonta
Kun oli myrskyssä loukannut peppunsa
Ja äkkiä muuttui kaakaoksi meri
Nousi näkyviin sulkainen manner
Sinne Ynjevi hätäpäissään meni
Oli suklaata kalliot, tanner
"Oi, oi, makeeta!"
Siellä Ynjevi sitten istui ja sulkaata söo
Tuli oksennus sankarilta
Ynjevi suklaata airolla söi
Oi kun perunan sais
Olis makkarailta
Ja äiti lättyjä paistais
Niinpä laahusti Ynjevi venholleen
Ja matkaa jatkoi näin ollen
Mielessä kangasti isä ja leipä
Vaan kyyneleet silmissä hoki: "Eipä, eipä"
Eipä