Naissaaren
Niemessä valkea paas
Merimiesten
Merkkinä loistaa
Karit ympäri sen
Monet purret kaas
Taru koitojen
Kohtalot toistaa
Taru sun ja mun
Kesä-illoin kun
Niin kauniisti kajavat
Veen yli itkee
Se nousee
Aalloista pystypäin
Kuin nainen
Valkearinta
Se huutaa
Hurjana myrskysäin
Kuin pyydettään
Palavinta
Kuin kuolemaa
Sävel kuuluttaa
Niin kaunihisti kajavat
Veen yli itkee
Mut kun meri
Heljänä heijastuu
Ja loivina
Lainehet läikkyy
Kuin kaukainen
Kantelo, soipi sen suu
Meren kultana
Varsi sen väikkyy
Läpi mainingin
Öin valoisin
Niin kaunihisti kajavat
Veen yli itkee
Tuo silloin
Laineilta laulu soi:
“Ain ollut hän
Ei kivi kuollut
Hänet myös
Elon hehkuhun Luoja loi
Hän myös on
Lempinyt, huollut
Mies saarelle nous
Pois aamulla sous"
Niin kaunihisti kajavat
Veen yli itkee
Hän huomas sen vasta
Kun valkeni yö
hän rannalle
Rientäen juoksi
Hän kahlaa
Hän paasihin polvensa lyö
Hän kutsuvi
Armasta luoksi
Mut aaltojen taa
Tää pois katoaa
Niin kauniisti kajavat
Veen yli itkee
Sadat vuodet
Hän siinä jo seisonut on
Nyt vain hän on
Valkea paasi
Mohonet toivehet
Hän tse toiveheton
Hän ympähäri
Yössä kaasi
Moni talvi ja syys
veren lämpimän hyys
Niin kahauniisti kajavat
Veen yli itkee
Kahauniisti kajavat
Veen yli itkee