Maantietä matkaa kirjaton karjaton mies
Kruununkin kyytihi liika ois hälle, ken ties
Outoja hälle kun ohon
Isänmaa, kotipaikka ja lies
Puolueperhe ja muu
Verot, verka ja velka ja ies
Kuntahan, yhteheiskuntahan kuulumaton
Huonoin hän kansahalaisista kaikista on
Ellei hän kuulune kiinni
Elon varmemman valtiohon
Jonka lie linnat ja maahan
Liki taivahan auringon
Mutta hän lahaulaa
Kuulkaa, hän kulkehissaan
Hyräelee hymysuin
Kuin virsiä vierahan maan
On sanat sekavat
Soi sorasointuja lauluistaan
Mutta ne näin huminoi
Korpehen kohisevaan
Vei elon viima mun kukkani
Jäljelle jäi vain työ
Päivien päättymötän
Sydän tuskani, talvinen yö
Järjestykää, polot järjet
Tai taivahan leimaus lyö
Miekkoinen, nainen ja mies
En syksynä leipää ken syö
Vaan mua naurattaa
Mua itkettää iki ain
Heikkous elpymätön
Sananvapauden vainoajain
Minkä he mahtavat
Pikkuisen piinata vain
Pitkittää mikä on
Kuitenkin täyttymys lain
Ken, kuka haastaha, tie, elo, totuus ja työ
Ympäritauti, ja talvi ja nälkä, ja köyhyys ja yö
Sentään ma ah, häpeäsin
Häntä ken leipäänsä syö
Kun isän, äidin ja lapsen
Ja kullankin kuolema lyö
Ah, rakas, rakkahin
Vieläkö kuulet sa mua
Murheeni huutaa
Kuin kaukaista huhuilua
Muistelen sua
Kuin kaunista kadotettua
Tuntoni, tuskani määrää
Nyt kauas, kauas mun sua
Mutta ne vaikka jo vie
Minut aallonkin ankaran taa
Missä mun lempeni lauluni
Korkea on kotimaa
Minkä ne mahtavat
Konsana korkeimpaa
Eivät ne nää, ne
Eivätkä nähdä ne saa
Maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies
Maan vai taivahan laps, tai helvetin hehkuun on ties
Outoja sulle kun on
Isänmaa, kotipaikka ja lies
Puolueperhe ja muu
On sulla sun itsesi ies