Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kalapeena, hanget hohtaa
Lupas poeka kaavvaan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakkaansa kohtaa
Kuu paestaa helleesti
Kuollu ajjaa kevveesti
Värjee kuu öestä hankee / ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee / etkö jo tyttöni pelekee?
Ee tiiä tyttö, jo kaavan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hilijainen mies ee mittään virka, totisen hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään sylliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvaan pohjoo
Kuu paestaa kuollu aijjaa / kohti manan maijjaa
Viep tyttöö mies kylymän jäken / haatuumuahan Vehmasmäjen