Joulukuista iltapäivää Seinän kokoinen ikkunalasi Erotti meidät Hitaista hiutaleista Puistossa jossa lamput juri syttyvät Ulkona vielä levällään Kadusta irti revityt kivet Kun rakensimme rintamalinjoja Nyt niiden rauniot Saavat pehmeät linjat Lumi peitti huonot puolemme Vallanhimon, itsekkyyden Musta, niljaisten lehtien kaupunki Tuli valkeaksi ja sai Meidätkin hetkeksi sädehtimään Tupakansavuisessa ilma**a
Kaikki olivat kerrankin samaa mieltä Elokuvan lopusta Saavutetuista eduista Maa**a rauha on sama kuin lunta Ihmiset jotka tietävät Liian tarkasti toistensa pahat teot Ovat lopulta Samanlaisia kaikkialla Maa**a rauha on sama kuin lunta Lumi peitti huonot puolemme Vallanhimon, itsekkyyden Musta, niljaisten lehtien kaupunki Tuli valkeaksi ja sai Meidätkin hetkeksi sädehtimään