En koskaan elänyt muualla
Kuin pelon ulottuvuuksissa
Sieluni vihittiin hiljaisten varjojen maa**a
Jossa pohjaton lähde elättää tuhansia verisiä järviä
Portaat tyhjyyteen ovat ainoa keino paeta
Tässä ikuisessa kärsimyksen valtakunna**a
Tämä on ainoa paikka, jonka muistan muinaisesta
Olevaisuudestani
Täällä ei ole kysymys enää elämästä ja kuolemasta
Vaan kärsimykestä ja epätoivosta
Täällä makaavat nimettömien ruumiit, sieluttomat kiirastulessa
Joskus hyvyys heijaustui valosta, kunnes pimeys valtasi maan
Ja siitti lapsensa ikuiseen vankeuteen