Seitsemäs syyskuuta kakskytkuus
Merimiehet ne arpaansa heitti
Oli laivamme laivoista maineikkain
Minä Joonana joukossa matkaa jain
Tummat pilvet jo taivasta peitti
Merimiehet kun arpaansa heitti
Laiva rannalta aavalle uskalsi
Vaikka aallot ne vastaan soitti
Ja kannelta kaiken tuon nähdä saan
Niin yli aaltojen uhmaa vain
Kotirantahan kulkea koitti
Vaikka aallot ne vastaan soitti
Ristiaallokko laivamme vangitsi
Sävel syksyinen sydämiin koski
Mietti elämän mittaansa jokainen jouho
Liekö tää matkamme viimeinen
Kuolonkauhuun jo kalpeni poski
Sävel syksyinen sydämiin koski
Huusin taivaalle viimeisen kirouksen
Tuonen virttä kun aallokko lauloi
Sulho rinnalla suojasi rakkaintaan
Mutta surma jo korjasi saalistaan
Vasta äitineen kuolema pauloi
Tuonen virttä kun aallokko lauloi
Kävi kannelle kuohuva surman suu
Ja se armotta saaliikseen vaati
Satakahdeksan neljättä meitä kai
Mukanaan tuonelaan viedä sai
Osan kullekin kohtalo laati
Minut armotta saaliikseen vaati
Ja samalla kun vajoan
Niin kannen alla vankina
On viatonkin polvillaan
Samalla kun vajoan
Niin kannen alla vankina
On tyttö rukous huulillaan
Tyttö kotimatkalla