pienen j?rven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo m?kki yksin?inen
talo kaikkein kovimman
marssii omalla maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kiviss? kompuroi
vaan potkaisee ne pois
nyt on mies!
suureen hetkeen valmiina
puoli pulloa nauttineena
p??ns? painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa
j?rki l?htee, ??ni j??
veri t?ytt?? nielun, suun
kyll? mies kivun kest??
mutta ei h?pe??
nyt on mies!
aamuisin her?tess?ni ev?st?n itseni p?iv??n
kertaamalla mieless?ni kaikki ne asiat,
joissa olen el?m?ss?ni ep?onnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen j?tt?nyt k?ytt?m?tt?
te ette tied? mit??n
min? tied?n kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa
itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman
nyt on mies!