Me harvat, me kunnian miehet
seisomme valtaajaa vasten
On verellä piiretty rajamme tähän
se pitää kuin ottemme rautainen
Siis heittäytyy tielleni mies
joka kuullut on marssini äänet
Johtavat veriset jäljet luokseni
roihuavat kylät jätän taakseni
Ei välttyä voi mies kohtaloltaan
mutta seura**a hyvässä kuolla saan
Nyt aikani on olla peloton
Voin vain tarttua miekkaan
ja uskoa joukomme voimaan
Viimeistelen tien hurmeisen
Ha! Et pysäyttää voi jumalaa
käyt seipäällä sutta kaatamaan
joukkoni marssii selkäsi taa
sinut ja miehesi tuhotaan
Nyt näen sen, loiston sankarhenkien
seison joukossa perääntymättä taistelleiden
Voin vain tarttua miekkaan
ja uskoa joukomme voimaan
Hyvästelen tien hurmeisen
Kuole tasitellen
kuole lailla sankarten
lailla suurmiesten