Kollattu koko lukio luokaton.
Mautonta kaikki ruoka on.
Rehtori ei oo tunteeton,
vaan tunteellinen, sydän mennyt umpeen on.
Vaan unessaan saa sen, mitä halajaa.
Rakastui oppilaaseen.
Piiloutuu ison pöydän taakse,
mut kyyneleet nielee kera lantturaasteen.
Pummi ihastu poliisiin Pasilan,
ja Stig Dogg kuskiin ratikan,
prinsessa kaula**a kauheen apinan.
Menee yli mun tän maallisen matikan.
Miks sulle sopimaton oon?
Lokitan armoo, me opitaan sanoo,
et samanarvosia täällä ollaan kaikki,
mut jossain on raja, jota ei ylittää saisi.
Siitä tuli semmonen Hare Krishna,
ja musta tuli levylaulaja.
Se oli rakkautta vaarallista,
josta pitäs pysyy kaukana.
Ei siitä seuraa kuin törmäyksiä,
väärinkäsityksiä.
Ollaan meki yksiä pölkkypäitä,
ku kelataan häitä, vaik ollaan kuten yö ja päivä.
Kalastajan poika ei voi vaan
hotlan omistajan tyttöä hoivaa.
Pyysi isännältä tyttärensä kättä,
mut hais ihan kalalta, mädältä.
Palas suremaan satamaan.
Ei kyyneliä huomaa, kun kaatamalla sataa taas.
Tyttö sviitin ikkunasta kuuta tuijottaa,
isän periaatteita kunnioittaa.
Poika luuli saaneensa saaliin.
Pelkkä perkausveitsi jäi vaan haaviin.
Sisimmässään häpeää isäänsä,
mut uskalla ei tälle sanoo sitä ääneen.
Poika palas takasin kaupunkiin,
mietti valmiiksi jo laulunkin.
Landola olalla katuja koheltaa,
jossa tyttö kaulaili uuden loven kaa.
Siitä tuli semmonen Hare Krishna,
ja musta tuli levylaulaja.
Se oli rakkautta vaarallista,
josta pitäs pysyy kaukana.
Ei siitä seuraa kuin törmäyksiä,
väärinkäsityksiä.
Ollaan meki yksiä pölkkypäitä,
ku kelataan häitä, vaik ollaan kuten yö ja päivä.
Ohhoh.
Oot lisäaine E-sataseitenviisi.
Meidät yhdistää vaan tää biisi.
Oon romani, sä oot Pellin Raija.
Oot absolutisti, mä vedän vellii aina.
Oot hyvänlaatunen, mä pahanlaatunen syöpä.
Sä oot huora, mul ei oo ees työtä.
Oon klitsus tuntematon hyypiö.
Mä oon vety, sä oot tyhjiö.
Joo, matkustan elämäni sun luo.
Täydentäjäni, ilman mua ei oo sua.
Kuljen sun askeltesi perässä.
Tunnen katseesi mun selässä.
Koskaan sun kaa en olla vois.
Paikallaoloni sulkee sut pois.
Oon hautajaiset, sä muistutat häitä.
Mä oon yö, sä oot päivä.
Siitä tuli semmonen Hare Krishna,
ja musta tuli levylaulaja.
Se oli rakkautta vaarallista,
josta pitäs pysyy kaukana.
Ei siitä seuraa kuin törmäyksiä,
väärinkäsityksiä.
Ollaan meki yksiä pölkkypäitä,
ku kelataan häitä, vaik ollaan kuten yö ja päivä.
Eijeijei, ei tää voi toimii. Mä oon ku lentokone ja sä oot ku m**mi. Sä aina loppupeleis tuut tuhoon mut...