Seitsemän vuotta siitä on
kun hän sai komennon
hän sai komennon
lähteä sotaan etelään
Tyttö jäi ikävään
hän jäi ikävään.
Ensimmäisen kirjeen tytöltä sai
rakkauttaan tulvillaan
niin niin tulvillaan
Toisessa kirjeessään taas vaan
kyyneleet posk**aan
niin niin posk**aan.
Kapteeniltaan hän aneli vaan
enkö lomaa jo saa
nyt lomaa jo saa
Tyttöni itkee kirjeissään
kuolee hän ikävään
aivan ikävään.
Lomalle kun vihdoin saapui hän
kirkonkellot jo soi
ne kellot jo soi
Tyttöä vietiin sylihin maan
jaksanut odottaa
ei hän odottaa.
Saisinko viimeisen suudelman
vielä pyyteli hän
niin pyyteli hän.
Suudelma tuo vei hänet myös
mukanaan kuolemaan
rakkaan kuolemaan.
Kun näin paljon toisiaan rakastaa
toisen luo haluaa
vain luo haluaa
vaikka hän nukkuu sylissä maan
viereen vain haluaa
niin vain haluaa.