Voi minua vaimoa pientä parkaa
voi minua suruista
jolta nyt vei tuoni puolison uljaan
Tuoni sen vei pois
Voi lintua, lasta laajan taivon
voi emo poloista
jonka tie laaksoon kuoleman kulkee
Sen tie laaksoon käy
Lumen alle jää mies niin vahva kaunis
mullaksi maatumaan
Mullan alle jää soturin sydän
ruuaksi juurelle punaisen pihlajan
Voi minua poloista ihmisparkaa
voi minua murheista
jolta nyt vei kuolo puolison uljaan
Kuolo sen vei pois