Mistäs tähän aikaan yöstä
saavut rakas poikani?
Saavun Pariisista, äiti,
koulustani suuresta
Kuulen satakielen laulun
yössä ihmeen ihanan
Nytpäs taidat valehdella
tyttös luota tulet taas
Oi jos hänen sydämensä
joku mulle kantaisi
Kuulen . . .
Mitäs antaisit, oi äiti,
sydämen jos sulle tuon?
Annan paidan valkoisen
ja rahaa täynnä kukkaron
Kuulen . . .
Niin hän meni tytön luokse
heti tuona iltana
Kun hän saapui talon luo
jo kello keskiyötä löi
Kuulen . . .
Niin hän tarttui tytön käteen
hänet metsään johdatti
Otti esiin miekkansa
ja tytön hengen sillä vei
Kuulen . . .
Kuolleen tytön sitten laittoi
pensaan juureen makaamaan
Otti hänen sydämensä
paidan sisään kätki sen
Kuulen . . .
Katso julma äitini
on tässä sydän rakkaani
Äiti vastas: valehtelet
lampaan sydän on se vain
Kuulen . . .
Tulkoot vuoret päälleni
jos totta ei oo sanani
Murhannut oon rakkaani
ja ansaitsen vain kuoleman
Kuulen . . .