Neito kaunis niityllä kerran
kohtas nuoren ritarin
Leiskui lempensä hetken verran
se kestä ei, ties' kumpikin
Sanoi isä neidolle viimein
aikas mennä on naimisiin
Miksi meillä on niin kova kiire,
kenet minulle valitsit?
Arvon herran Hämeenmaasta
sinulle, tytär valitsin
Mutta näyttää kuin kantaisit lasta,
valinnan teit siis itsekin!
Kuolet kuin portto hirsipuussa,
palat kuin noita rovion
Jousella ammun kuin kyyhkyn puusta,
nuori elämäs ohitse on
Ja silloin kuin henkäys paikalle tuli
suru musta**a viita**aan
Rakkauden ilot kuin lumi suli
ja vei neidon mukanaan