Niin kauas käynyt oon
mä synnyinseudultain
kun luotin kohtaloon
vain kylmää tuulta sain
mut päivä lämmin niin
on ollut lapsuuden
käy aatos ystäviin
luo aikain menneiden
Kuljen taas kotiin päin
muistot nuo vain syömessäin
tuskin unta öisin saan
muistan puut koulutien
hänet niiden varjoon vien
ken jäi kerran kaipaamaan
Mä nuoren rakkautein
näin muistan uudelleen
sä istuit vierellein
sen koivun katveeseen
ja runkoon valkeaan
mä nimet kaiversin
oi jos ne nähdä saan
ne peitän suudelmiin
Kuljen taas kotiin päin
muistot nuo vain syömessäin
tuskin unta öisin saan
muistan puut koulutien
hänet niiden varjoon vien
ken jäi kerran kaipaamaan
Kanssas näin kuljen taas kotiin päin