Oveni avaan viimeisen kerran,
taakkani painaa,
mut vain hetken verran.
Minä tuhoan, tämän elämän,
tuli palakoon, kaiken vieköön.
Minä tuhoan, kaiken elävän,
tuli taloni nyt pois vieköön.
Ystäväni nyt saa viimeisen sijan,
vaimoni vierestään löytää hän pian.
Kukaan ei häntä tunnistaa saata,
haulikon laukaus sen varmaks voi taata.
Viimeisen viestimme keskeltä taitan,
sänkymme reunalle hellästi laitan.
Minä aloitan, uuden elämän,
ehkä viimeisen, kuka tieköön.
Tämän elämän, minä unohdan,
tuli palakoon ja kaiken vieköön.