Se alkaa...
...ranteesi sitoen, silmäsi peittäen,
katsettasi en uskalla kohdata.
Huulesi tukkien, vaatteesi riisuen
lämmöstäs nautin ja sinulle
kerron sen.
Pelkosi tyynnytä, hallitse tunteesi,
en antaa saa sen sinua satuttaa.
Anteeksipyyntöni, anteeksiantosi,
turhaa kai on tässä hetkessä.
Kun taas maahan itkus vuotaa,
puro hiljaa joeks muuttuu.
Lohdun sanat ne nyt kerron
kuiskaan: Rakastan sinua.
Tarkasti viiltäen, ranteesi aukaisen,
tuskin on kipua, pois voit vain
nukkua. Veresi vuotava, vartesi
vääntyvä, kaunis on kuolevan
äänetön huutosi.
Kun nyt maahan veres vuotaa,
lampi hiljaa mereks muuttuu.
Lohdun sanat ne nyt kerron,
kuiskaan: Rakastan sinua.
Poistan siteet kasvoiltasi ja
vapautan hellästi kätesi.
Varovasti silitän kylmenevää
poskeasi ja viimeistä kertaa
käyn vierellesi makaamaan.
Kun nyt maahan veres vuotaa,
katsees hiljaa lasiks muuttuu.
Varkain kätes käteen laitat,
kuiskaat: Rakastan sinua.