sellaista se on,
yks tulee toinen menee
taas iskee ilta
iskee levottomuus
Tom Waits laulaa:
Invitation to the Blues
ja takaa vanhan sälekaihtimen
kapakan valot kiiltää kutsuen
hämyinen ilta ja hiljainen huone
sekainen sielu ja petaamaton vuode
ja harmaan pullon pintaa
sormi keltainen
hyväilee hiljaa,
korkin avaten
jossain ovi käy
ja koira haukahtaa
joku vetää WC:n,
vanhat putket valittaa
ääniä yön yksin kuuntelen
ja mietin missä beibi kuljet,
kauaa yksin kestä en
mä päivät kestän kyllä,
vaan yksin iltaisin
kuin vanha narri kiinni jään muistoihin
ja sama vanha tarina,
kuin alkais alusta taas
sä voit vihata, rakastaa,
kärsiäkin vaan unohtaa
et saa milloinkaan
tuhkakuppi täyttyy ja lasi tyhjenee
puhelin ei soi ja yö vain pitenee
mä käärin sätkän
ja sohva narahtaa
ja mietin miksen beibi osaa
sua jo unohtaa
kuin savurengas joka ilmaan hajoaa
tai vanha laulu jota valmiiksi en saa
Humphrey Bogart oven suussa hymyilee
ja sanoo:
sellaista se on,
yks tulee toinen menee
sellaista se on,
yks tulee toinen menee