Muutos, hä, vittu, tekee hyvää meille kaik**e.
Asioiden pitää muuttua, beibi.
Me muututaan kaikki siinä mukana.
Mitä ajat tuo tullessaan? Jii.
Mitä äijä, ei olla puhuttu vähään aikaan. Muistatko miten ollaan juututtu tähän shaibaan?
Sä sanoit, että teillä oli erimielisyyksii. Miten 4-vuotiaana sä voit mieltää sitä syyksi?
Mut aikusena kaik**a on syyllisyyksii. Mut aina kun sä rullaat, sä et oo kyydis yksin.
Vaikka meikä tässä KRP:n syynis sykkii. Jos runkkarit käy sun päälle, ne saa kylli kylli tykkii.
Mä kunnioitan sitä, opetit miten ollaan äijii. Vaikka muksun aina tiesin, et petit äitii.
Sul on kaks k**iä muutenkin, se on varmaan rankkaa. Mut aina kun pihaan tuli se Taunus hopeenharmaa.
Mä tiesin, että tänään tulee oleen hauskaa. Kunnes Lamminpäähän tuut meikän taas palauttaan.
Ymmärsin myöhemmin, teiän välit pistävät. Mä en oo vihanen, sä oot silti meiän isäntä.
En oo vihanen, mä en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
En oo vihanen, en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
Mä olin nuori jannu, joka kuunteli sun jokasta sanaa. En mää olis kaikkee tienny omasta takaa.
Mä sain kuopata kamaa mua vanhempaan kouluun. Ku muut hoiti jotain ankeempaa touhuu.
Mul oli musa soimas, kun ne oli yrttii tupakoimas. Mä kuuntelin riimei, sunhan poikas
mä olin, etsä tiäkkään, kuinka paljon mä katoin sua ylöspäin? Enkä mä tajuu viälkää.
Miks sä mua vihaat? Äijä pyörii kuosissaan, ja sit yhtäkkii tuomitaan
siitä, et oon kasvanu mun omaan suuntaan. Ja vaik voin kuulla, et sun äänes Koka huutaa.
Keulintaa joka suuntaan. Otan tosissaan sun sanat niinku ennen, mutten haluu sotaa sun kaa.
Siks en vastaa vihaan vihalla. Mä nään, et sä oot katkera ja ihan vitun pihalla.
Varo, ettei homma näpeist ala karkaan. Paksut vuodet on ohi, sä elättelet staraharhaa.
Mua siit syytteleen on paha alkaa. En oo sun junnu joo joo-miehes, joka raidaa sun tarakalla.
Toivon sulle hyvää jatkoo, vihast viis. Levys oli hyllyssä, ny vein sen divariin.
Ei sua voi ottaa tosissaan, siks mä nauran vaan. En mä oo vihanen sulle, pidä kaunas vaan.
En oo vihanen, mä en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
En oo vihanen, en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
Muistan takavuosii tyyliin '95 kun oltiin räkänokkii. Omistettiin maailma, nyt mä tiiän; tekemällä oppii.
Välitunneilla rullattiin lähikaupas. Nuori sielu hauras meinas eksyy, nyt se on niin kaukast.
Scorattiin yössä, neidit kalleinta kouri. Mut sut eksyttää jouduin ku sun peliis astu doupit.
Tiiät, mitä meinaan homie, elämä koulii. Harvat frendis löysi pohjan, harvat sieltä nousi.
Mut tänä päivänäki rullataan ku laakerit. Mul on musa, sä teet kirjaimellisesti paperii.
Kyl sä tiiät, meiän välil pelkkää hyvää. Mä oon kihlois, äijä viikot random, sekin jakaa jyvää.
Ei se oo este, oot mun kotipoika. Vedetään vaikka päädyt kunhan soitat.
Ota multa pois tää likanen tunne, että häpeet itseäsi, en oo vihanen sulle.
En oo vihanen, mä en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
En oo vihanen, en oo vihanen sulle.
En oo vihanen.
Mä en oo vihanen sulle.