On elämäni välillä ollut yhtä vuoristorataa
Pieleenkin on mennyt melkein kahta sataa
Unelmien sirpaleita, puolukoita, karpaloita
Lakkoja en löytänyt mä elämäni soilta
Hiljaisuuden retriitti ei ollut minun meriitti
Katsoin silti peiliin se oli lohjennut
Onko elämäni leili liikaa läikkynyt
Saattaa olla että ehkä olen hieman tyrinyt
Refrain:
Vettä sataa, räntää sataa, sataa kyyneleitä
Myönnän ettei aina ole oltu enkeleitä
Sun rinkeleitä, mankeleita kaipaan kuitenkin
Etkö mua ottais takaisin
Refrain2:
Pienet linnut oksille jäätyneet
Eikö luonto voisi heitä armahtaa
Miehen kyyneleet posk**e päätyneet
Eikö nainen voisi miestään rakastaa
Turhuudet maailman nuo harharetket mun
Kauas ulapalle vei sylistäsi sun
Vaikka petaa niin kuin makaa ei se silti mitään takaa:
Epäonni mua jahtaa, ensin eestä sitten takaa
Refrain
Refrain2