Tänä aamuna heräsin, elosalamaan, ja samantien
Ymmärsin, mitä olin mennyt tekemään
Olin mielenhäiriössä, loistomiehen heittänyt menemään
Siis paikkasin takapyörän, hyppäsin satulaan
Haen mieheni takaisin
Suunnistan jumalauta Puistolaan!
Ja minä osasin tien, jolla kaniinit karkeloi
Ja minä lauloin mennessäni, niin kuin vain elävät voi:
Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää
Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan
Mutta miten siinä kävikään, mies oli mennyt menojaan
Mä olin hetken, valmis kuolemaan
Tai edes vähän romahtamaan, mutta minähän en pillitä
En ainakaan
Ennen pimeää
Siis pakenin kärrytielle, missä niityt ja metsät soi
Ja minä lauloin niiden mukana, niin kuin vain elävät voi:
Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää
Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan
Aurinko laski puiden oksille, se oli ehkä upeaa
Kumi tyhjeni suon reunalle, odotin pimeää
Olin kuivunut kämmekkä, toivoin ettei kukaan nää
Sitten itkin ja
Ja itkin
Ja romahdin
Niin kuin elävät voi
Ja pian Marjaana polkee jälleen , ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää
Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan
Kai joku vielä ottaa vastaan
Kai joku vielä ottaa vastaan