Kovin hintsusti tilaa on kahdelle, varsinkin toinen jos kaiken sen vaatii.
On hiljainen koti ja jäätävä tunnelma, sääntöjä karheita laatii.
Eipä nihkeä ääni tuo napsutus, keittiönpöydästä olkkariin asti.
Se on näppis, kun sormien alla saa huomion kaiken armottomasti.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt...
Minä vilkuilen naisia muita, sullakin mielessä toisaalle vippaa.
Nyt on miekkoja päällämme kaksi, kun roikkuu ja pian meistä toinen jo flippaa.
Vaan ei suuta saa auki kumpikaan, on kuin spurgulta pummais satkuu.
Iso karvainen jännite seisoo kuin karhu, ja tolkuton vonkaus jatkuu.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt...
Tätä jatkuu ja kuukauden päästä, se on suhde ja selli ja hiekoitus.
Välimatka on mantereen mittainen, sitä sängyssä makaa tuijottaen.
Ja kun yö on hallattu, sinä harsoa koitat päällemme, se ei asetu.
Mikä neuvoksi, kuinka saa virttyneen liiton liekkiä kasvatetuksi?
Sama ongelma lehtiä myy, mutta naurata ei, kun se päällesi kaatuu.
Olen vankkojen liittojen puolesta, enkä niin helposti luopuisi tästä.
Mutta sisarsuhde on hautausmaa, ja siellä fysiikka maatuu.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt...
Tätä jatkuu ja kuukauden päästä, se on suhde ja selli ja hiekoitus.
Välimatka on mantereen mittainen, sitä sängyssä makaa tuijottaen.
Ja kun yö on hallattu, sinä harsoa koitat päällemme, se ei asetu.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt...
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt, no enhän anna.
Anna nyt...
Tätä jatkuu ja kuukauden päästä, se on suhde ja selli ja hiekoitus.
Välimatka on mantereen mittainen, sitä sängyssä makaa tuijottaen.
Ja kun yö on hallattu, sinä harsoa koitat päällemme, se ei asetu.