Sillon ku on panarit pääl nii mikä mua rauhottaa, kännissä autolla samalla hittejä bongista tauotta, puhelin ikkunast vittu ei siat mun puheluit nauhota,
ajelen nortsk**a toivon et kurvaisin vahingos sillalta mereen, mä oon vitun häiriintyny ku mietin kuolemaa nii mulla alkaa ottaa eteen.
Jokanen kerta ku nään unta jossa mun suolilla leikkivät lapset nauraa, takkinen syötetään afrikan köyhille, meikää ei pistetä hautaa mun liha on meidän,
täs systeemissä on reikä, seipään päässä pääsi vitun sika vittu takkinen tappaa teidät, yritän löytää lohtua kamalaa ku se käy päähä nii takasi kohtuu pamahan,
saatana ku tää mun olo on kamala tähän ei auta ku poliisin murha, nuppi sekasi lääkkeet ei paljoa jeesi ku lääkärit vaihtuu, mä oon toi.kykynen jos mun duuniviikos tovi päivä saikkuu.
Muistot haihtuu päivist ei hajuukaa, aivot vaa surkastuu eikä oo tajuntaa, mutsille yritän selvyyttä vakuuttaa, eihän se usko ku tuun vastaa kadulla.
Päivittäin sekasin ja murot kulhoo, aamulla handelii naama turpoo, ei sil oo välii jos hommat ny vähäse kusee ku uitetaa murheet pulloo.
Oksennus rinnuksilla elämäni kunnos tuskin vaan, yritän löytää kuskia joka mut hautaani veis.
Pimeyttä ja paskaa kulmilla, joka puolella nään vaan ruumiita, oman käden kautta turmia, sanon tälle elämälle seis.
Miu maailma on liia suuri, ei korvies välii mahu, missä keinot on pahat ku kolmiolääkelaskut ja puheilla paksuil,
on luottoa niinku painotetuilla pihteillä tyhjillä taskui, rikkinäisin rystyillä velekojen maksui.
Sairaan kaunista esansseis kiskotuis, sedatiiveis jatketuis, promilleen tislatuis,
kai siks on useempi reikii päässä ku vyölläki, nään enemmän papereita klinikoil ku työkkäris.
Selvinpäin aivot tapetil, kuoseissa maailman paras kaveri, pupillit laajat vaan sen takii et näkisin sut paremmi,
ku todellisuus puksuna pakeni, välittäjät alko sakkaa ja löysin ohimoiden välist äänen joka käskee tappaa.
Mut mie oon niinku sieki samas pillis kii, vaa isommat levelit mielikuvitus villimpi.
Ku sanat muuttuu eläviks elämiks ei kiitetä, tää on sit tositv väkivaltaviihdettä.
Oksennus rinnuksilla elämäni kunnos tuskin vaan, yritän löytää kuskia joka mut hautaani veis.
Pimeyttä ja paskaa kulmilla, joka puolella nään vaan ruumiita, oman käden kautta turmia, sanon tälle elämälle seis.