Isäänsä tarkkailee - oppia saa
Miehet ei itke, ei armoa jaa
Voimalla maailma muokataan
Nyrkeillä tahdonkin saa taipumaan
Ei sanaa kahta tuhlata turhaan
Teoistaan mies kyllä tunnistetaan
Pelolla ihmistä hallitaan
Vihalla omaansa puolustetaan
Myrkkyä katkeraa maljaansa kaadetaan
Kasvattaa vihaamaan, muita halveksimaan
Rujoutta palvomaan, kipua tuottamaan -
Mutta ei unohtamaan
Poikansa koulii samoin aikanaan
Ketjua kykene ei murtamaan
Muokaten pojastaan kaltaistaan
Ihmisyys roskana pois lakaistaan
Väkivalta, tiivis side sukupolvien
Solmii yhteen teot poikain, esi-isien
Mielikuvaa itsestään käy suotta tutkimaan
Peilikuva jumalasta vastaan tuijottaa
Kehällä samalla taas tarvotaan
Ei vastuuta teoistaan käy kantamaan
Kaltaistaan sokea taluttaa
Loppumme alkua näin pedataan
Orjalauma kiskoo kahleitansa,
Vääntelehtii tuskissaan
Ruoskan iskut tuntee kehollansa,
Kärsimystään valittaa
Ei armon valo lankea ylle,
Kiduttajaa piinataan
Koston kierre piestylle,
Lohtuansa tarjoaa