olin kulkenut liian kauas
ja tuhlannut aikaani
aika, jota ei ollut liikaa
valui ohitseni
en tajunnut silloinkaan
kun murenevan toivosi näin
en kysynyt aamuisin
miksi meille taas kävi näin
ei minua muuttaa voi
ei kukaan voi
taipuuko rauta ilman seppää
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
raskas sointi haaveissa
kaatuneissa toiveissa
ja niitä oli niin paljon
ne kaadoin sinun syliisi
en tajunnut silloinkaan
kun murenevan toivosi näin
en kysynyt koskaan
tahdotko jatkaa matkaamme
ei minua muuttaa voi
ei kukaan voi
taipuuko rauta ilman seppää
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
taivaan saan sinne uin kauas pois