Katso kulisseja ihmisraunion, ne tyhjyyden kätkee sisälleen
Anna viimeinen armoniskusi, lyö kunnes rappaus muurien murenee...
Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa
Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta
Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa
Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa...
Potki kylkeen kaatunutta, kuule kuinka raukka korahtaa
Turha sääliä sortunutta - elämäänsä pelkää, tuskin kuolemaa
Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa
Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta
Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa
Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa...
Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa
Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa...