peili sielun taas näytä kasvosi
vastuu teoista on sinulla (ei minulla)
ilman toivoa paluusta
kiven kannat kuin orja taakkaansa
lyönnit tuntuvat vielä
iskut armotta osuivat
katumuksen jälkeenkin
muistot kostoa vaativat
(ch.) se meitä jälleen hallitsee
repii ja unta turmelee
huuto kaikuu (kaaos maa!)
juurtuu jalat rupiset
maatuu polvet veriset
huuto kaikuu (kaaos maa!)
en koskaan sano mitä tarkoitin
en vaikka päättyy päivät kaaos maan
katsot vierestä kärsien
suruvirne naamaasi koristaa
pyyhin pois sen ja nukahdat...
varjo kalman laskeutuu
sama virne siirtyy kasvoilleni
elotonta ruumistasi katselen ja ihailen
(ch.) se meitä jälleen hallitsee
repii ja unta turmelee
huuto kaikuu (kaaos maa!)
juurtuu jalat rupiset
maatuu polvet veriset
huuto kaikuu (kaaos maa!)
(solo)
(ch.x2)