Viisimetrijalkainen mies
Aamuöisin puistoin liepeisillä horjuu
Huhutaan että hän taikuris tuonpuoleisesta on vailla vertaa
Toisinaan kerrotaan
Että hohtavalla haravallaan
Mies kuolleet syyslehdet saa tyystin katoamaan
Viidennen päivän aina tullen
Varpustelee mies öisin puistoin
Ja puhuu hiljaa kuiskaten yön tähdelle kirkkaimmalle
Aina tuolloin tuo tähti
Etäinen punaiseksi muuttuu
Ja tuolloin kumartavat lyhtypylväät puistoin hänelle
Kuka on tuo mies
Mies outo salamyhkäinen
Sitä milloin kai mä tiedä en
Vain ihmetellen minne kadonnut on hän
Kunnes kevätyöhön tähyän
Näen tähden joka on niin onnellisen valkoinen
Viisimetrijalkainen mies
Asuu viidennessä kerroksessa
Jossa viisi on kuolinilmoituksin peiteltyä ikkunaa
Eikä tuo outo mies
Milloin poistu asunnosta
Vaan kun valot kirkastuvat hän noin vain katoaa
Toukokuun viidentenätoista
Oudon miehen asunnosta
Löytyy kirje joka suljettu on sinetin tähden muotoisin
Siinä sydämellisesti hyvästelee hän sangen runollisesti
Kaikki lähiöiden pelokkaat ystävänsä