Elämän seitsemän merta
On jo jäänyt kauas taa
Satojen kuohujen jälkeen
On allani taas maa
Ruostuneena viimein
Laiva saapui satamaan
Peninkulmien takaa
Etsittyään kotiaan
Tulen läpi tulen, minä matelen
Luoksesi rimpuilen
Läpi harmaan kiven, helvettiin ja takaisin
Aivan niinkuin lupasin
Selätän tuulen, muutan sen suunnan
Opetan sen lentämään
Yli hyisen meren, kotiini palaan
Olen Tuli, Vesi, Ilma ja Maa
Yksinäisyys täytyy kestää
Se sielua kuluttaa
Ei sitä tarvitse sietää
Se pitää vain unohtaa
Keskellä jotain
Mihin apua ei saa
On silloin hyvä tietää
Joku rannalla odottaa