En päivällä sua nää, sä kaipaat hämärää. Vain silloin oot todellinen
Nään aamun saapuvan, niin paljon puuttuvan mä tiedän mun päivästäin
Mut saavu taas kun ilta on, aikaan karjankellojen
Silloin avaan ikkunan. Viivyt yön ain vierelläin, olet pois niin yllättäin. Minä suljen ikkunan ja jälleen odotan
Kun ilta tummenee, puut varjoiks vaikenee ja kuiskii kesäinen yö
Niin rakkaus syvenee, pian tuskaks tummenee, jos kauan sua odottaa saan
Olet tuoksut toukokuun, kesäniityt heinäkuun, olet elokuinen yö
Sinä ainut uneni mun, sinuun jälleen taas vaivun
Enkä herää ennen kuin sä lupaat, luoksein jäät