Onni, tuo maailman vaikein asia.
Sitä kiertää niinku kasia.
Sitä tyhjentää niinku lasia.
Ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias.
Se on siellä, visusti piilos.
Se, et oon saanu kokee onnee, ni kiitos.
Kyl mä tyydyn jo tähän,
mut voisin silti ottaa sitä lisää ees vähän
tähän sydämeen. Se mitä sieltä tulee,
sen mies kertoo kynälleen.
Ja kynä puhuu puolestaan,
ilman onnee sitä mies elää pelkästään kuolemaa.
Ja näin ne nuoret miehet kuolee nuorena,
ja jos ei tänään, niin viimeistään huomenna.
Ja kun mä avaan mun silmäluomea,
ei posiitiviset ajatukset mua huojenna.
Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi laahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?
Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi raahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?
Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi laahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?
Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi raahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?