Oon kulkenut pitkän polun,
tuntenut jokaisen solun,
mitä oon sisälläni pitäny.
Tehä sitä mitä ei pitäny.
Mut kyllä iti, vaik luuli ettei itäny.
Ja kyllä piti, vaik luuli ettei pitäny
kokeakaan, oloo poteakaan.
Kyllä siinä niin kävi taas.
Kyllä sitä piti niin käydä maas,
ihan maan ytimeen asti.
Isästä poika, miehestä lapsi.
Mikä on tän homman nimi?
Kuka on Julius Kivi?
Kulma**a pilke,
mut ei silmissä sini.
Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin.
Siihen asti, loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin.
Siihen asti, loppuun asti.
Se on helppoo, kun sen tietää.
Omasta taakastaan sietää.
Läpi syvimmän kaivanteen.
Helvetistä taivaaseen.
Pikkasen pidempi polku.
Siivottava sekanen sotku.
Mut tykkään kävellä ja siivota.
Harmonia haus, mut viel piilossa.
Mitä ikin tulee vastaan, mä ymmärrän.
Tuli mitä ikin paskaa, mä ymmärrän.
Käsi sydämellä.
Tässä pöydällä kynäl lennän,
kun tää teksti vuolaasti valuu.
Juuri ja juuri huomaat, niin savuu
kynän sauhutessa.
Kuolaakin valuu sua ajatellessa.
Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin.
Siihen asti, loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Kunnes uppoaa laivani, kunnes putoaa taivaskin.
Siihen asti, loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.
Loppuun asti. Loppuun asti.