Hänet auto tuo uuden kodin luo.
Taivas vettä valuttaa.
Kapuloiduin suin, ilmein masennetuin,
häntä pitää taluttaa
Väkivalloin viedään noihin
ihmiskunnan arkistoihin
kylähullu viimeinen.
Hän oli tärkeä mies, hän arvonsa ties,
mies täynnä tarmoa.
Aina ketä vaan riensi auttamaan,
eikä kerjännyt armoa.
Aina kaikkensa hän antoi,
lumet loi ja postit kantoi
Kylähullu viimeinen.
Nyt on valtio kylään tullu,
ja on siellä kuin kotonaan.
Ja viimeinen kylähullu
pois hoidetaan.
Kylän kahvilaan illoin istumaan
hän saapui kaskuineen.
Ja yhtenään, hyvää hyvyyttään,
toiset kiusas laskuineen.
Ehkä oli hän liian viisas,
se ihmisille piisas.
Hän on kylähullu viimeinen.
Mutta kylään uus saapui arvokkuus
viran sosiaalisen.
Otti kohteekseen hullun vanhenneen,
siitä sekosi kaali sen.
Kun maailma tasapäistyy,
niin persoonat sivuun väistyy.
Hän on kylähullu viimeinen.
On valtio kylään tullu,
ja on siellä kuin kotonaan.
Ja viimeinen kylähullu
pois hoidetaan.
On valtio kylään tullu,
ja on siellä kuin kotonaan.
Ja viimeinen kylähullu
pois hoidetaan.
Joskus paikka tää tulvi elämää,
mut se kaatui paperisotiin.
Se autioituu, kuolee puistossa puu,
väki viedään hoitokotiin.
Missä syy on moiseen vainoon,
näin päästään tasapainoon,
pois viedään kylähullu viimeinen.
Kylähullu viimeinen.
Kylähullu viimeinen.