(Säv. & san. Juha Vainio)
Kun savolaiset lähti Amerikkaan,
Niin meidän ukko-vaari junasta jo erehtyi.
Ja sitten meni viimeistäänkin vikkaan
Kun hän satama**a kymiläiseen naiseen perehtyi.
Jälkeenjääneitten jälkeläinen
Minä oon kun niin kohtalo soi.
Taustani on
Korjaamaton.
Muuksi en muuttua voi.
Mut voisin olla amerikkalainen,
Jos vaari tinkinyt ois hetken mielihaluistaan.
Nyt Thompson oisin, enkä Tuppurainen.
Siellä suurenmoista nauttia ois arvokaluistaan.
Jälkeenjääneitten jälkeläinen
Minä oon kun niin kohtalo soi.
Taustani on
Korjaamaton.
Muuksi en muuttua voi.
Jos oisin aito amerikkalainen,
Mun vesipatjan lakanat ois usein sekasin.
Vain Hiltonissa kahviaamiainen,
Sitten repisin taas tuohta kahvoista Las Vegasin.
Niin savolaiset länteen kuljetettiin.
Miks olla en voi siellä yksi heidän jengistään.
Kun päällysmiehet hyppää Chevrolettiin
Illoin highwayn pinta sulaa heidän kantri-svengistään
Jälkeenjääneitten jälkeläinen
Minä oon, tokko muutakaan voin.
Taustani on
Korjaamaton.
Joskus mä vain unelmoin.