Näin Nadja, Nadja, kuiskii tuuli vain
Ei enää lisätä voi kaipuutain
Kun yössä yksinäni kuuntelen
Ja tuuli soittaa jälleen kerraten, vain nimen sen
Näin Nadja, Nadja, tuuli viestin toi
Vain nimes kuulen, en sua nähdä voi
Taas valvon miettien näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan
Jos sun vain saan..
Kun kerran kohdattiin, katsoin sokaistuen aurinkoon
Kun luotain lähdit, niin, jäi vain varjo jonka vanki oon
Kun viivyit vierelläin, olit ilma, jota hengitin
Kun lähdit jälkeenpäin, on kuin tyhjiössä kulkisin
Oi Nadja, Nadja, annoit ymmärtää
Mä etten enää sua ehkä nää
Niin sílti muuta uskoin kuitenkin, kai koko menetyksen oivalsin
Vain myöhemmin
Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan
Oi Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien, näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan, jos sun vain saan