Yö musta kietoo pimeyteen
Se kaiken nielee sisälleen
äänet ympäriltä katoaa
Oon hiljaa vain, ja kuuntelen
Niinkuin minuun koskien
Se ystäväni on, ja rauhoittaa
Hetkisen, jos sulta pyytää saan
En sanoja, mut ymmärrystä vaan
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan
Oon kiertolainen minä vaan
En paljoo pysty antamaan
Lähden taas kun aamu sarastaa
Vieraat kasvot ympäröiden, kysymysten rynnäköiden
Hetkeksi mä tahdon unohtaa
Hetkisen, jos sulta pyytää saan
En sanoja, mut ymmärrystä vaan
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan
Hetkisen, jos sulta pyytää saan
En sanoja, mut ymmärrystä vaan
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan