Marraskuinen hämärä ilta
Tuulen viima tuntuu luissa
Kuu pilvien raosta näyttäytyy
Valaistakseen lyödyn ruhosi
Joka häpäisty on useaan kertaan
Ja jonka lyöminen ei ole vielä ohi, sinä rukoilet
Kuningas, johtaja, pelasta meidät, auta
Väitit meille olevasi Jumala
Pyhän luostarisi pihamaalla
Olet läpi seivästetty
Ja tikari teräväkärkinen
Luittesi väliin työntyy
Pimeän ruhtinaan käskystä
Sydänversi vuotaa hopeamaljaani
Suljet raskaat silmäluomesi
Hyvästelet ympäröivän tuskan maailmasi
Paskapuheitanne ei jaksa enempää
Tekopyhyyttänne ei jaksa enempää
Vain harva teistä selviää
Katsokaa ja vapiskaa
Kun sytytämme luostarinne palamaan
Kun sytytämme kirkkonne palamaan
Katsokaa ja vapiskaa
Kun ylistämme pimeyden herraa
Katsokaa ja vapiskaa
Kun sytytämme luostarinne palamaan
Katsokaa ja vapiskaa
Kun ylistämme pimeyden herraa
Katsokaa ja vapiskaa
Kun sytytämme kirkkonne palamaan