Siitä aikaa on kun
hänet viimeksi näin
taitaa olla jo kymmenen vuotta
niin monta vuotta
on pyörinyt maailma
tullakseen taas paikoilleen Heti tunsi mut hän,
vaikka kertovat vuosien
paljonkin mua muuttaneen niin
Näin hänen hymyilevän
mutta näin myöskin poskelle
vierähtäneen kyyneleen Ja hän kuiskasi kuin ohimennen
vielä kaivannut oon sua niin
muistatko kun silloin ennen
aina yön yli valvottiin
löydettiin yhdessä aamu Siitä aikaa on kun
hänet viimeksi näin
silloin kun liekkimme sammui
vaan tahdoin taas niin
hänet syliini painaa,
sormet hiuksiinsa kätkeä taas vaan niin monta vuotta on
pyörinyt maailma
jättääkseen jälkeensä paljon
Ja taas syttyessään
liekki polttaisi kaiken sen
mitä minulla on Ja hän kuiskasi kuin ohimennen
taas joutunut oon lähtemään
muistatko kun silloin ennen
sinut sain syttymään
minä aina Vielä tahtoisin olla
mä kuin purjelaiva
joka kulkee vain tuulien mukaan
kartat ja kompa**it
mereen vaan heittää ja
luottaa kohtaloon vaan Ja hän kuiskasi kuin ohimennen
en sitä oikeaa löytänytkään
muistatko kun silloin ennen
oli helppoa niin
vielä uskoin myös elämään silloin