Pienessä maalaiskylässä,
Firenzestä puoli päivää itään,
nuhteli pappi kylän väkeä, joka oli intoutunut viinistä rietasteluun
ja erehtynyt pitämään sakastia kapakkana
Kylän tasangolta väkijoukkoon juoksi
viinitarhuri Felizimon seitsenkesäinen poika
tuomaan Firenzestä sanaa
Kaupungissa oli nimittäin inferno valloillaan.
Tuomiokapituli oli kuullut El Friido Assa**iinon
ylittäneen Firenzen muurit
Ja hänen kuultiin piiloittelevan porttola**a
Angelica-juorukello,
porttolan kulunut sello,
lauloi tuomiokapitulille
Makasin minä, Assa**iino
Kuulin houreen miedon
lemmenhuuruisen unemme takaa
Minä surmaan Lazarellon,
surmaan piispa Lazarellon
Jännitän jousen kihlakunnan holvien varjoissa
Kihlakunnan holvien varjoista
myrkkynuolen vapautan sormien otteesta
huu-uu-uu
Veli Augustino,
näin viime yönä painajaista
Mm'm
Oliko se ennenäky?
Kyllä. Hän on täällä
Hän?
Hän
Ei kai siksi?
Juuri siksi
Silloin olemme tuomitut, veli Ortopedos.
Rukoilkaamme
Piispan näin kaatuvan väkijoukkoon,
kuoleman kiviseen loukkoon,
viimeisen tuomion tuleen
Assa**iinon näin juoksevan basaarin ruuhkaan
puettuna punaiseen puuhkaan,
aleksandrian siunattuun kaapuun
Seinää myöten kiipesin kivitorniin
Firenzen taivaan sinen alle
Sytytin soihdun merkiksi veljeskunnalle
Sukelsin tornin harjalta pahnakasalle
Ylitin kivimuurin viljapellolle,
ja ratsuineni laukkasin nummille