Painan sohvatyynyyn pään
Pylväskattokruunun nään
Kuulet metronomin naksuvan
Tuolillaan tohtorin tuumivan
huokaisten nojatuoliin
Psykoan*lyysi,
psykoosi ja hypnoosi,
ovat takaportti Liisan ihmetraumamaahan
kivun leikkimökkiin
palaa taas saa hän
Keskity nyt heiluriin
Anna sen hallita
Lasken alaspäin
Viisi… neljä… kolme…
Luomesi ovat raskaat,
kätesi, jalkasi, tunne silti keveys
Sydämen lyöntisi yhtyy heilurin lyönteihin
Kaksi… yksi…
Avaa silmät
Tunne uni, olet silti valveilla
Tunne pimeä huone
ja käsi
Sidontamustelmat, piilot ja palohaavat,
purujäljet, vyösoljen ruhjehaavat
Valo onko traumakatakombin päässä,
jonka kiviseinät, kuten sydän sekä pohjoisnapa,
ovat ikijäässä
Psykoan*lyysi,
psykoosi ja hypnoosi,
ovat takaportti Liisan ihmetraumamaahan
kivun leikkimökkiin
palaa taas saa hän
Pimeässä huoneessa ei ole ovia
Tunnet hengityksen
Haistat kloroformin
Käsi koskettaa selkääsi
Ruumiisi sidotaan
Et saa ilmaa,
ja pimeä tyhjyys nielee sinut