Mun persoonallisuus voidaan jakaa kahtia
Toinen vakaa vahtija ja toinen lataa tahtia
Mun mielenhäiriöt on aivoissa, joka on kun säiliö
Joka koittaa pitää vaan ne aisoissa
Oon välil vainoissa, painin mun harhojen kaa
Piiloudun varjojen taa ja irti mistään paljon en saa
En tiedä, mikä mua vaivaa, mut on hyvin selvää
Että mun aivojen reseptorit on hyvin herkät
Jos mennään syvälle aivojen sopukoihin
Sieltä puuttuu jokin, joka tekee musta tasapainoisen
Jos kattoo kasvoihin, ei pysty ketään arvaa
Et meno pään sisällä voi olla niin epävarmaa
Tie on kusinen ku pään sisällä huutaa Lucifer
Nauraa, ku elän Suomessa katvees kuusien
Ku muilla alkaa aika jo uusien haasteiden
Mun näkökenttä on saasteinen, oon kuin kahleissa
Mun päässä demonit päästää pelkoni vapaaks
Ja ahdistuminen tulee mulle helposti tavaks
Ja kun ne olot iskee, muiden onni haukottaa
Ei pysty samaistuu, mut onneks rommi rauhottaa
Mul on morkkis jo valmiiks, kun avaan pullonkorkin
Ei kiinnosta, mä suljen omantunnon portin
Aivojen neuronit rauhottuu, kun laitan viinaan euroni ja
Siitä seuraa syvä euforia
Aivot sulaa niinku sulakkeet, samoin hermoratojen tumakkeet
Nään peilist juopuneen kuvakkeen
Miks oon tällänen, kaikki alkoi alkiost
Nyt silmät punasena niinku äidin veri valtimos
Sain palkinnoks geenit, joilla ei pärjää partios
Tai ehkä syy on muualla, mut ankaraa tää arki on
Ei auta valtio, kun yksilö rapistuu
Oon ku tyhjiös ja tiedän, et pienes yksiös ahdistuu
Ryyppy kurkkuun, sydämen rytmi vahvistuu
Jos tää on mun kohtalo niin mun elämän sykli varmistuu
Vaik olo köyhä, niin aina löydän pullon mun pöydält
Ja henki löyhkää nyt kun mä päästän röyhtäsyn
Tää on geneettinen taipumus, lopetan huomenna
Mut nyt lisää, ku alko loppuu edellisen vaikutus
En tiedä mihin päädyn, maan alle koleeseen
Maadun homeeseen, ehkä joudun sydänkoneeseen