Muistan, muistelen
Aikaa ennen muutosta
Vuoret olivat silloin nuoret
Ja tähdet erilaiset
Kuljimme alla kirkkaiden kasvojen
Löysimme temppelit muinaisen viisauden
Ja He lauloivat meille
Ja me kuuntelimme sydämillämme
Lauluja siitä kuinka yhdestä tuli kaksi
Ja pimeys valoisaksi
Mutta sitten temppelit vajosivat alle maan
Muinaiset kävivät taas nukkumaan
Ja vanha viisaus unohduksiin jäi
Surullisen aamunkajon näin
Ja nyt kun olen elänyt läpi tuhannet ajat ja muutokset
Usvan keskelä minulla aina sielussani entiset viisaudet
Ja ymmärrän katsellessani näitä uusia tähtiä (niin kirkkaita)
Että eivät He koskaan olekaan voineet lähteä
Ikuisuus on aina ja tässä ja nyt
Muinainen valo ja tulevaisuuden loiste sisällemme syttynyt
Minä kumarran kyynelehtien kohti kaiken lävistävää valoanne
Me olemme ikuisesti yhtä - Olette aina luonamme