Kello näyttää jo kahtatoista, kaupunki on hiljainen
Tuntuu siltä, että vaivun uneen
Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa
Kun liidät minua vastaan
Unessa taas tavataan
Mutten pärjää viimaa vastaan
Mä putoan
Mä putoan
Taas putoan
Enkä enää kiinni sua saa
Sekunnit tunneiksi muuttuu
Viisarit jo seisahtuu
Kohta suljen silmät on aika jo lentää pois
Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa
Kun liidät minua vastaan
Unessa taas tavataan
Mutten pärjää viimaa vastaan
Tuuli hiuksesi suoristaa
Kun liidät minua vastaan
Unessa taas tavataan
Mutten pärjää viimaa vastaan
Mä putoan
Mä putoan
Taas putoan
Enkä enää kiinni sua saa (en, en, eeen)
En koskaan kiinni sua saa