Kuinka maailma voikaan meitä toisinaan opettaa
Miksi asioita niin monta täällä joutuu oppimaan?
Yhden päivän kerrallaan me täällä kuljetaan elämää
Päivät toisiansa ei muistuta sittenkään...
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen
Päivää seuraavaa mä jaksan odottaa...
Mihin maailma viekään; ehkä suuntaan oikeaan?
Joka päivä meillä kiire on tulevaisuutta odottaan
Kun näen tumman taivaan ja laskevan auringon
Silloin tiedän: tämä päivä jo kohta ohi on