Roope herää aamulla, päällä kauhee krapula. Vetää ekat savut ja kelaa et tarviis apua.
Mut ei aikaa katua, sama meno jatkuu. Rahat meni eilen, nyt sit kavereiden laskuun.
Viimeisetkin sentit tuhlaa vaikka, koska nyt on lauantai ja se on aina juhlan paikka.
Roope istuu partsille ja koodaa ystävilleen, kohta jengit valuu paikalle ja se on hyvä silleen.
Uus ilta, uudet kujeet ja taas samat äijät, jotka viettää samal kaavalla kaikki vapaapäivät.
Ne vetää pohjat kämpillä ja on kaikki koht taas kännissä, niiden alkuillan kemuis ei oo koskaan ämmiä.
Ne kuuluu jatkoille, jos niitä edes pidetään, koska selkään pääseminen kestää sillon pidempään.
Mut nyt on bileet pääl, siis ei kun suuta kupille ja kellokin jo puolenyön siis äijät suuntaa klubille.
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan.
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan...
Se runttaa kapakkaan taas niinku euroopan omistaja, nää äijät ei tullu tänne reunoja somistamaan.
Moikkaa lipunmyyjää, heittää pokeille femmat. Nurkan ruletti pöydäl, ysiä kokeilee kerran.
Roope pyörii alueella taas virtaset käsissään, ilta kaipais kai nyt sit pikkasen säpinää.
Sil on katse kun haukalla ja silmät sen selässä. Ja kun jotain kulkee ohi, heti silmät sen perässä.
Poika pitää silmäpelin tiukkana, ja paikan tullen Roope on tunnettu liukkaana.
Sopivasti tyly, sopivasti herrasmies, ei jätä säätöö puolitiehen, kotiin asti kerral vie.
Eikä raflasta koskaa ulos liiku yksin, vaan ottaa aina tuliaisii mukaan niinku nytkin.
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan.
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan...
Jaahas, "Siis kuka sä oot ja viittitkö kertoo et missä vitus mä oon?"
Nää kysymykset kuulu aina herätessä sunnuntaina. Nyt ei tunnu taivaalt, pitäis himas nukkuu aina.
Roope miettii, kun sen päässä hakkaa hullunlailla, mut se on addikti, vaik ei itse tunnustaiskaan.
Tytön jääkaapista vielä jotain suuhun laittaa ja alaovel tumpin huulee kukkaruukust kaivaa.
No sunnuntai ois levättävä, mut ei Roope ehätä, kun miettii jo et ketä tänään.
Pojan pitäis kai viedä hoitoon päänsä, mut kun tytöt venaa puhelinsoiton päässä.
Ja vaikka pitäis iisisti ottaa vaan ja chillaa, Lapinkulta odottaa taas korkkaajaansa illal.
Poika on kierteessä, jotain on pielessä, kun nuorella miehellä on vaan pullo mielessään.
Aina pitää siementää jotain uuttaa mielellään, aamulla Roope herää taas random lortto vierestään.
Suu hymyilee, mut silmät ei. Sä voit hämää ittees, mut et millään meit..
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Juhlasta juhlaan, aina vaan.
Taas samaa rataa, mennään päivä kerrallaan. Ihan hyvin menee, kai tavallaan...