maasto jossa kuljen
on upottavaa
pelkään että eksyn
ehkä eksyinkin jo
ilta hämärtyy
pakkanen kiristyy
ajatukseni toistaa
samaa mantraa vain
nyt on päästävä pois
alkaa kaduttaa
että kiihdyin taas liikaa
läimäytin Transitin oven
täysillä kii
juoksin kohti kuusimetsää
tien pientareelta
en enää voinut kestää
päässä vain soi
nyt on päästävä pois
älä uuvu vaikka paleltaa
älä nuku vaikka väsyttää
äläkä kuuntele alitajuntaas
se vain huijaa, koittaa lannistaa
iltasatu
Robinson Crusoelle
näetkö kuun
et ole yksin
aamunkoitteessa
löydän traktorin jäljet
saavun hylätylle minkkitarhalle
murtaudun sisään
huoltorakennukseen
kääriydyn räsymattoon
ja vaivun uneen
jossa Mozartti soi
Mozartti soi