olen joutunut johonkin ihmeelliseen välitilaan
en tiedä onko tämä surua vai onnea
olen huoneessa joka on tuttu tv-sarjasta
ristikuulustelijana toimii stand up -koomikko
joka saa mut itkemään, tekeekin mieli tunnustaa
Hiroshiman pommitus ja purkka jonka piilotin
ruokalan pöytälevyn alapintaan
en tiedä mitä minulta oikein odotetaan ja mihin hintaan
tämän on pakko olla jokin kokeellinen ihmiskoe
kuulustelijan paikalla istuu omatuntoni
se pelaa jotain nelkyt vuotta vanhaa tv-peliä
pallot syövät ne neliöitä, voittaja saa omenan
sitten alkaa rundi uus, tällainen on ikuisuus
eteeni tuodaan korttipakka
joudun tunnistamaan kuvakorttien kasvot
olen yksin huoneessa ja pelaan pasianssia
saan käteeni kuninkaan, en tunne häntä ollenkaan
sitten venäläisen oligarkin, tuttu lehdistä
sitten lapsuuteni toverin joka on kuollut jo
kauan kauan sitten
ja muistot valtaavat mieleni
kuinka leikimme partisaaneja syksyisessä metsässä
leikit ovat loppuneet, nyt ruinaan yhtä röökiä
kukaan ei vain kuuntele, joten katselen teeveetä
vihdoin tulee maitofirman mainos jossa tyttö jää
itkemään piimämukiin kun jätkä lähtee kaupunkiin